perjantai 8. syyskuuta 2017

Nirsoryhmälle osa 3 - Kana-halloumisalaatti


Kesällä tulee usein syötyä kevyt salaatti lounaaksi, mutta tämä kälyltä saatu kana-halloumisalaatin resepti toimii ruokaisuutensa ansiosta näin syksyn kynnykselläkin.


Nirsoryhmästä vain 2/3 oli paikalla ja he jopa tykkäsivät! Toki 3v maistoi vain pienenpienen palan vihreää, mutta sekin oli jo puolivoittoa. 5v sen sijaan söi mukisematta vihreää siihen asti kunnes minttua osui haarukalliseen. Osaan kuitenkin arvostaa suunnattomasti sitä, ettei vinkuvonku alkanut jo valmistusvaiheessa!


Paistoin pannulla öljyssä ensin halloumia, sitten paahdoin pähkinät hunajassa ja lopuksi kypsensin broilerin sisäfileet. Tässä järjestyksessä pannua ei tarvitse pestä missään välissä. Lisäksi pilkoin jääsalaattia, minttua sekä yhden päärynän. Oman salaatin päälle lorautin vielä tilkan balsamicoa.


Jos sinulla on taskussasi täyttävän salaatin resepti niin vinkkaa ihmeessä! Välillä tekee hyvää poiketa totutusta peruna/makaroni-jauheliha -linjasta.

Superihanaa viikonloppua,
Heidi

Ps. Olethan jo käynyt äänestämässä Ruusumäkeä? Äänestys päättyy tänään.

tiistai 5. syyskuuta 2017

Kotilieden ruokabloggaajaksi? - ÄÄNESTÄ


Hei te fantastiset ihmiset siellä! Olettekos jo huomanneet, että Ruusumäki on Kotilieden ruokablogi -kilpailun finaalissa? Äänestys päättyy perjantaina ja tulinkin nyt kalastelemaan teiltä kaikilta ihanilta ääniä. Täältä pääset tutustumaan kilpasisariini sekä äänestämään suosikkiasi. Olen enemmän kuin kiitollinen jokaikisestä äänestä ♥ Finaaliin pääsy on jo jotain sellaista, mistä en ole osannut edes haaveilla!

perjantai 1. syyskuuta 2017

Syyskuun eka // Mustikka-brownies


Syksyn ensimmäinen päivä, sateen ropina ikkunassa, sähköpostissa iloisia uutisia - siis monta syytä leipomiselle.


Jääkaapissa oli paketti parasta ennen -päiväyksen ylittänyttä tuorejuustoa ja pakastin täynnä mustikoita, joten niistä lähdin kehittelemään jotakin jolla selättää tämä varkain saapunut syksy. Lopputulos oli juuri niin mehukas ja tahmea kuin olin villeimmissä ajatuksissa suunnitellutkin. Haluankin jakaa tämän reseptin heti teidän kanssanne, jos joukossa sattuu olemaan joku muukin, joka tarvitsee lääkettä syksyyn.


Pohja
150 g sulatettua voita
2,5 dl fariinisokeria
3 munaa
2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
½ tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa

Täyte
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 muna
3 rkl vaniljasokeria
mustikoita

175 astetta, 25 min

Sekoita pohjan ainekset yhteen ja levitä leivinpaperin päälle n. 20x20cm vuokaan. Sekoita täytteen ainekset ja levitä pohjan päälle. Ripottele viimeiseksi mustikat ja kypsennä uunissa noin 25 min. Pohja saa jäädä tahmeaksi.


Bring it on, syksy!

Lämpöistä ja vähäsateista syyskuuta toivotellen,
Heidi

tiistai 22. elokuuta 2017

Nirsoryhmälle osa 2 - Kana-kanttarellipasta


Lapset ovat päässeet tutustumaan viikon aikana kaikenlaisiin uutuusmakuihin ja aivan pakko kertoa teillekin eilisen pastan tarina. Kävin viikonloppuna sienimetsällä pitkästä, pitkästä aikaa. Kanttarelleja löytyi juuri sopivasti, jotta viikon teemaan sopien lapset (ja myöskin minä itse) pääsisivät maistamaan tuota kullankeltaista uutuutta suoraan metsästä.


Aluksi ajattelin leipoa pitsaa ja hakata kanttarellit pieneksi kanan joukkoon, jossa ehkä sienetkin näyttäisivät hämäävästi kanalta. Energia ei riittänyt pitsapohjan vääntämiseen, joten päätin tehdä nopean pastan. Spagetin kiehuessa paistoin sienet pannussa ja sain ensimmäiset nyrpistelyt osakseni. "Äiti mitä sä teet niillä? Älä sit vaan laita noita tonne joukkoon." -Eeeen tietenkään... Lisäsin sienten joukkoon hiukan sipulia sekä sipulikermaa ja kaadoin seoksen kypsän spagetin ja broilerin fileesuikaleiden päälle. Nopeasti, etteivät selän takana häärivät lapset huomaa.


Hetken päästä esikoinen tuli epäluuloisena ihmettelemään mihin ne sienet katosivat pannulta. Huijasin laittaneeni jääkaappiin jäähtymään. Hän käveli samantien jääkaapin ovelle ja riuhtaisi sen auki. "Missä täällä?" Onneksi tunnen lapseni, joten olin askelen edellä. Näytin TYHJÄÄ pakasterasiaa, jonka olin hetkeä aikaisemmin laittanut juuri tätä tilannetta varten jääkaappiin varmuuden vuoksi. Pelkäsin tottakai, että hän tutkii vielä tarkemmin ja huomaa rasian ammottavan tyhjyyttäään. Kirosin jo mielessäni miksen laittanut vaikka kermapurkin loppua rasiaan, mutta nyt kävi tuuri - selitykseni meni läpi ja pääsin pälkähästä. Ovela, ovelampi, äiti.


Aloimme syödä ja lautaset tyhjenivät nopeasti. 5v kehui, että parempaa ei voi olla ja on parempaa kuin makaroni. Huhheijaa! Päätin rohkaistua ja kertoa pienen sienisalaisuuden lapsillekin. Ilmeet olivat näkemisen arvoiset! Jostain syystä tänään eilisen jämät eivät huvenneet lautaselta yhtä nopeasti. Selitys kyllä löytyi; vatsa on vielä täynnä eilisestä ruokailusta.

Touhukasta tiistaita,
Heidi

Ps. Pieni lapsus oli livahtanut edelliseen linssikeitto-postaukseen ja tarkoitus oli kertoa, että nuorimmainen 3v ja vanhimmainen 7v eivät onnistuneet tyhjentämään lautasta uhkarohkean 5v:n tavoin. 

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Nirsoryhmälle osa 1 - Linssikeitto


Tänään oli ensimmäisen uuden ruokalajin aika niinkuin eilen uhkailin. Keskustelu meni kutakuinkin näin:
5v: "Äiti mitä ruokaa sä teet?" -Herkkuruokaa
5v: "Mitä herkkuruokaa?" -Linssikeittoa
3v: "EN TYKKÄÄ!"


Siitä alkoi se tuttu ulinanarina ja itkuvalitus ennen kuin sain kattilaa pöytään asti. Eivät suostuneet ensin edes maistamaan. Lopulta 5v söi leivällä dipaten lautasen tyhjäksi, 3v ja 7v yrittivät samaa kikkaa tuloksetta. Mutta riemuvoitto, kun edes yhdelle kelpasi! Halukkaat voivat tulla huomenna auttamaan lopun keiton tuhoamisessa.


Linssit olivat itsellekin uusi tuttavuus ja aion kyllä jatkossakin ilahduttaa lapsia tällä maukkaalla proteiinipommilla. Linssikeittoon löytyy monenlaisia reseptivariaatioita, minä tein sen näin: kuullotin yhden sipulin ja kaksi valkosipulinkynttä öljyssä kattilassa, lisäsin n. 9 dl vettä, kiehuvan veden joukkoon 2½ dl huuhdeltuja punaisia linssejä, suolaa, pippuria ja timjamia, keitin noin 15 min ja lopuksi lisäsin vielä purkin tomaattimurskaa sekä lorauksen siirappia. Lapsia hämätäkseni sursurrasin valmiin keiton nopeasti sauvasekoittimella. Päälle vielä nokare creme fraichea viimeistelemään koko komeus.


Mitäs muuta linsseistä voisi tehdä, ehdotuksia?

Terveellistä loppuviikkoa,
Heidi

tiistai 15. elokuuta 2017

Mehevä tacopiirakka & nopea suolainen piirakkapohja


Harvensin tänään kasvimaata ja tein meille lounaaksi uunivihanneksia oman maan perunoista, porkkanoista, punajuurista sekä salottisipulista. Päälle loraus öljyä ja ripaus sormisuolaa - NAM! Tai niin minä pöhkö kuvittelin. Lopultahan ruokailu meni parkumiseksi, kun vaadin poikia edes maistamaan tuota omin käsin kasvatettua makuelämystä. Päätin, että huomisesta alkaen tarjoan viikon ajan lapsille vain ennestään tuntemattomia ruokalajeja. Ja voin kertoa, että päivällisen valmistukseen en lähtenyt riemusta kiljuen.


Tacopiirakka maistui yllättäen kaikille ja sitä jopa santsattiin. Käytin piirakan täytteeseen kaappien jämiä: jauhelihaa, salsaa, kermaa, nachoja, juustoraastetta ja tomaattia. Pohjaan kokeilin uutta reseptiä ja sitä aion käyttää jatkossakin voi-vehnäjauho -taikinan sijaan. Kaikki ainekset sekoitetaan lusikalla ja painellaan vuoan pohjalle.

Pohja suolaiselle piirakalle

2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
(suolaa)
½ dl öljyä
1 dl vettä

Ottaisin mielelläni vastaan vinkkejä vähän erikoisemmista ruoista, joita voisin kokkailla seuraavan viikon ajan nirsoryhmälle.

Upeaa iltaa,
Heidi

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Mustikkapiirakkapäivä


Eilen olimme isolla joukolla mustikkamettässä ja Instagramissa moni kertoi tänään olevan valtakunnallinen mustikkapiirakkapäivä, joten pitihän siitä ämpärillisestä mustikoita yksi piirakka vääntää sateisen sunnuntaipäivän päätteeksi. Syöminen jäi kyllä suosiolla huomiseen, mutta mikäs sen mukavampi tapa aloittaa uusi viikko!


Mustikkapiirakka on parasta niinkuin äiti sen aina teki - pehmeällä kermaviilitäytteellä. Äiti leipoi usein tätä piirakkaa meidän syntymäpäiville. Lapsena kyllä kynin mustikat pois ja söin vain tuon valkoisen osan... Tästä herkusta kumpuaa kyllä niin monta lapsuusmuistoa mieleen. Tämä oli muun muassa tuttavaperheen vanhimman pojan herkkua ja hän olisi voinut syödä yksinään koko vuoallisen. Kerran äiti olikin tehnyt piirakan mustikoiden sijaan puolukoista, mutta se ei ollutkaan sitten yhtään hänen mieleen. Voi sitä pettymystä!

Mustikanmakuista viikon alkua,
Heidi